Historia
Oskelakodin toiminnan käynnistäjänä voidaan pitää Pentti Vättöä. Vättö oli ”käytännön korkeakoulun” käynyt mies, joka oli vankilassa ollessaan tutustunut AA-ryhmä toimintaan ja se oli havahduttanut hänet ajattelemaan, että kyllä hänessäkin on täytynyt jotain vikaa olla kun aina oli takaisin vankilaan joutunut. Vapauduttuaan ”Kakolasta” hän otti yhteyttä Kristillisyhteiskunnallisen työkeskusliiton (myöh. Suomen Setlementtiliitto) pääsihteeriin Topi Tarkkaan sillä seurauksella, että työkeskusliitto palkkasi myöhemmin Vätön kenttäsosiaalityöntekijäksi.
Vättö tunsi oman linjansa kapea-alaiseksi ja Topi Tarkan myötävaikutuksella hän tutustui Viittakiven opiston toimintaan ja eri kursseihin. Anti oli molemminpuolista.
Vättö tapasi hyvin erilaisia ihmisiä, sai heiltä paljon tietoa ja omalta osaltaan hän välitti tietämystään alkoholismista ja AA:n mahdollisuudesta auttaa juovia alkoholisteja toipumaan sairaudestaan. Kirjaviisautta Vättö sai Joensuun kesäkorkeakoulun sosiaalityön kurssilta. Kurssiarvioinnissa oli loppumaininta;
- ”selvästi henkisenalan työntekijä ”.
Työkeskusliitto palkkasi Vätön 1.10.1965 kenttäsosiaalityöntekijäksi. Työn kohteena olivat pääasiassa vankilasta vapautuneet, joiden rikollisuus perustui alkoholin väärinkäyttöön. Toiminta oli valtakunnallisestikin uutta, eikä lakisääteisiä avustuksia työlle saatu. Aluksi rahoitusta saatiin Alkon ja Seurakuntien kautta. Myöhemmin mukaan tulivat sosiaaliministeriö ja Helsingin kaupunki. Kirkkohallituksen kautta saatiin ylimääräinen kirkkokolehtituotto. Kenttätyön saatua myönteistä tunnustusta eri tahoilta, toimintaa alettiin laajentaa. Vuoden 1969 lopulla liittohallitus asetti erillisen toimikunnan huolehtimaan päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjien huoltotyön kehittämisestä. Toimikuntaan kuuluivat prof. Niilo Pesonen(puh.joht.), tohtori Kirsti Blomgvist, AA-liikkeeseen kuuluvat kaksi edustajaa sekä liiton edustajina Pentti Vättö ja Topi Tarkka sihteerinä.
Päihdyttävien aineiden väärinkäytön jatkuvasti lisääntyessä ja käytön laajetessa yhä nuorenpiin ikäryhmiin, uusiksi työkohteiksi tulivat aluksi Turku ja Tampere. (uusi alkoholi- ja keskiolutlaki).
Kenttätyöntekijä piti tiedotus- ja valistustilaisuuksia, oli yhteydessä eri laitoksiin, hoitokoteihin, sairaaloihin, vankilohin ja erityisesti vapautuviin vankeihin. Tässä yhteydessä tuli selväksi, että esim. vapautuvien vankien on ilman asuntoa lähes mahdoton sopeutua takaisin yhteiskuntaan.
Kenttätyön tuomien kokemusten pohjalta todettiin, että päihteiden väärinkäyttö heijastuu kotien ja lähiympäristön lisäksi myös työelämään ja työpaikoille. Marraskuun 11 päivänä 1970 pidettiin hotelli Helsingissä neuvottelukokous, johon sosiaalitoimikunta oli kutsunut vieraiksi varat. Päiviö Hetemäen, puh.johtaja Niilo Hämäläisen, prof. M. Karvosen sekä sos.neuvos Usko Waismaan. Käydyssä keskustelussa kävi ilmi, että työmarkkinajärjestöjen edustajat olivat eri yhteyksissä törmänneet ja joutuneet keskustelemaan samoista päihteiden väärinkäyttöön liittyvistä asioista kuin sosiaalitoimikunta. Molempien järjestöjen edustajat suosittivat lämpimästi toimikunnan työn jatkamista aloitettuun suuntaan ja lupasivat myös omien järjestöjensä tuen. Myönteisiä puheenvuoroja käyttivät myös Karvonen ja Waismaa. (Tämä kokous oli pohjana 27.8.1973 työmarkkinajärjestöjen allekirjoittamalle työpaikkakohtaiselle alkoholistien hoitoonohjausmallille).
Varsinaisen kokouksen päätyttyä sosiaalitoimikunnan jäsenet keskustelivat ajankohtaisista asioista ja tehtävistä. Päätettiin mm. käydä sos.ministeri Eskelisen luona pyytämässä lisäavustusta. Samoin keskusteltiin pienen kahvion tarpeellisuudesta. Kahvion tulisi olla kokoontumispaikkana AA-laisille ympäri vuorokauden ilman keskioluttarjoilua. Parhaana ratkaisuna pidettiin osakeyhtiöpohjalle perustuvaa kahviomallia.
24.11.1971 tiedusteltiin Alkon pääjohtaja Manne Nurmelta, mitä mahdollisuuksia Alkolla olisi auttaa työkeskusliittoa niin, että Helsinkiin saataisiin raittiuteen pyrkiville alkoholisteille sopiva kokoontumispaikka. Liiton sos.toimikunta oli halukas muodostamaan sellaisen henkilökunta organisaation, jonka varassa kerho voisi toimia. Luottamuksellinen suhde AA-liikkeeseen mahdollistaisi sen, että kerho saisi heti toimintansa alkuvaiheessa raittiin, kokeneen ja luotettavan kantajäsenistön, jonka vetovoima tekisi kerhosta elinvoimaisen.
Myöhemmin sos.toimikunta kääntyi Helsingin rakennusviraston talo-osaston puoleen ja tiedusteli kaupungilta kerhohuoneistoksi soveltuvia toimitiloja. Sopiva kiinteistö löytyi Etelä-Haagasta. 2.10 1973 kirjoitettiin vuokrasopimus Oskelantie 4 kiinteistöstä. Vuokrasopimus tehtiin viideksi vuodeksi 100 markan kuukausivuokralla. Sopimuksen mukaan vuokralainen vastasi talon kunnossapidosta ja hoidosta sekä piha- ja katuosuuksien ylläpidosta.
Uusien toimitilojen ensimmäinen käyttäjä oli Al-anon, omaisten ja läheistenryhmä, jonka toiminta rikastutti suuresti Oskelatien toimintaa. Al-anonille vuokrattiin toimistotilat talon yläkerrasta. Alakerran isossa salissa kokoontui useita AA-ryhmiä. Asumiskäyttöön tiloja otettiin vähitellen ja asuintilaa oli n. 10 miehelle. Asukkaat tulivat AA-yhteyksien kautta ja uuden asukkaan tuonut AA-lainen oli velvollinen huolehtimaan asukkaasta ja tarvittaessa jopa poistamaan asukkaan talosta. Tavoitteeksi asetettiin täysi raittius. Kokemukset olivat osoittaneet, että alkoholistista ei voi tulla ns. kohtuukäyttäjää.
Aluksi Oskelantien toiminnasta vastuun kantoivat Pentti Vättö ja Kari "Pulteri" Peltonen, joka oli aloittanut työt liiton kenttäsosiaalityöntekijänä 1970.
Toiminta vakiintui ja Pentti Vättö jäi eläkkeelle 80-luvun alkupuolla. "Pulteri" jatkoi Oskelantiellä vuoteen 1991, jolloin hän siirtyi Töölön A-klinikalle (nykyinen Läntinen A-klinikka) päihdeterapeutiksi. Oskelatien asioita hän hoiti vielä oto:na n. 1 ½ vuotta. "Pulterin" jätettyä Oskelatien toiminnasta vastasi ½-toimisena työntekijänä Viittakiven apulaisrehtori Jorma Reinimaa. Vuoden 1994 marraskuun alusta toiminnasta on vastannut Pekka Hall.Päiväys: 08.09.10
Siirtyminen Kannelmäkeen
Oskelatien tiloja kunnostettiin talkoovoimin jatkuvasti. Tilat kävivät kuitenkin ahtaiksi ja rakennuksella ei katsottu olevan sellaista arvoa, että sitä olisi kannattanut peruskorjata. Vuoden 1995 keväällä aloitettiin uusien toimitilojen hakeminen. Kannelmäessä oli väestörakenteen muutoksen seurauksena vapautunut Päiväkoti Soittajan toimitilat. Kiinteistöviraston kanssa käytyjen neuvot-telujen tuloksena Setlementtiliitto allekirjoitti 1.2.1996 alkaen vuokrasopimuksen Pasuunakuja 3 toimitiloista. RAY:n avustuksen turvin suoritettiin tarvittavat muutostyöt ja kalustohankinnat. Muutostyöt tehtiin suurimmaksi osaksi talkootyönä. Toiminta siirtyi Kannelmäkeen 15.2.1996. Oskelantien nimi muuttui Oskelakodiksi. Ryhmätilassa kokoontui AA-ryhmiä maanantai-, tiistai-, torstai- ja lauantai-iltoina. Sunnuntaisin kokoontui NA-ryhmä. Em. ryhmissä kävi parhaimmillaan viikoittain lähes 100 ulkopuolista henkilöä.